Luin eräästä lehdestä kuinka samassa perheessä on näyttelijä -tytär ja pappi -isä. Tytär sanoi, että papin ja näyttelijän työssä on samaa se, että kumpikin tekee näkymättömiä asioita näkyväksi. Tuo ajatus jäi mieleeni ja jäin pohtimaan sitä. Laajensin ajatusta niin, että kaikkien uskovien tehtävänä on tehdä näkymättömiä asioita näkyväksi. Mehän emme näe jokapaiväisessä elämässä Jumalaa fyysisin silmin. Hän ei ilmesty päivittäin meille näkyvästi. Kerran saamme taivaassa nähdä Jeesuksen, mutta nyt elämme uskossa emme vielä näkemisessä.

Jumala haluaa ilmaista itsensä meidän kauttamme. Tekomme, sanamme, asenteemme, rukouksemme ja koko elämämme kertovat sen vaikuttaako Jumala meissä. Entä jos entistä useammin uskaltaisimme ehdottaa rukousta ei-uskovalle tutulle, joka kertoo ongelmastaan? Entä jos useammin kysyisimme: "Miten voisin auttaa sinua?" Jumala voi puhutella ihmisiä tekojemme kautta. Sitten kun aika on oikea, voimme toteuttaa Raamatun ohjetta: "Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte." (Kol. 4:5-6) On tekojen aika ja on myös sanojen aika, jolloin ihmiset voivat kuulla hyvän sanoman Jeesuksesta jonkun kertomana.

Puhun näistä asioista saarnoissani SU 22.1: "Elämä Jumalan suunnitelmassa" ja SU 29.1: "Elämä Jumalan teoissa".